“Photographs can be viewed as fragments of a world we cannot experience and which shows to us only as images," Marjaana Kella says. Marjaana Kella is one of the most interesting Finnish photographic artists, and has received international renown for exhibitions abroad. Kella is known for her novel portraits. In her works, either the viewer cannot meet the eyes of the model (hypnosis pictures) or the model has turned its back to the audience (reverse portraits). Hypnosis or averting the eyes are tools for depicting the invisible. Hypnosis encloses the model in a world removed from ours – despite the detailed presentation of the surface, the viewer cannot enter the model’s state of mind, leaving the interpretation open. The present exhibition is so far the largest solo exhibition by Kella. It comprises five wholes. The series of hypnosis and reverse portraits are on display, as well as some works previously unseen by the public. Marjaana Kella’s works are based on an attempt to cut off the relationship between the photograph and the visible reality. She is also interested in questions like, What is seeing and perceiving? For example, the new work “Light” is an attempt to capture light as such, without a tangible object. We seldom come to think how the local colours are only secondary colours, reflections of colour within light. Local colours pick out the colours they represent from light, as in the series “Grey”, in which the subject (flowers) or the lack of subject or colour is presented as elements of equal weight. The photographs can also be seen as musical elements or themes, when the object is no longer the primary proof of itself. This point of view is also referred to in the silent video work “Sanna Plays the Bloch Series for violin” which invokes aural sensation through the associations created by the image. ____suomi____ ”Valokuvat voi nähdä fragmentteina maailmasta, jota emme voi kokea ja joka näyttäytyy meille vain kuvina.” toteaa Marjaana Kella. Marjaana Kella on eräs kiinnostavimmista suomalaisista valokuvataiteilijoista, joka on saanut myös kansainvälistä mainetta näyttelyillään. Kella on tullut tunnetuksi uudenlaisilla muotokuvillaan. Hänen teoksissaan katsoja ei tavoita mallin katsetta (hypnoosikuvat) tai malli on kääntänyt selkänsä katsojalle (käänteiset muotokuvat). Hypnoosi tai katseen kääntäminen ovat väline ei-näkyvän esittämiselle. Hypnoosi sulkee mallin omaan maailmaansa – huolimatta pinnan yksityiskohtaisesta esittämisestä katsoja ei pääse perille hänen mielentilastaan, vaan kuvaan syntyy tulkinnallinen avoimuus. Nyt esillä oleva näyttely on Marjaana Kellan tähän asti suurin yksityisnäyttely. Näyttely koostuu viidestä kokonaisuudesta. Edellä mainitut teossarjat, hypnoosikuvat ja käänteiset muotokuvat, ovat myös esillä täydennettyinä aikaisemmin näkemättömillä kuvilla. Marjaana Kellan teosten taustalla on pyrkimys irrottaa valokuva sen suhteesta näkyvään todellisuuteen. Häntä kiinnostavat myös kysymykset: Mitä on näkeminen ja havainnoiminen ? Esimerkiksi uusi teoskokonaisuus ”Valo” on yritys taltioida valoa sellaisenaan, ilman käsin kosketeltavaa kohdetta. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että paikallisvärit ovat vain toissijaisia värejä, valossa olevien värien heijastumia. Paikallisvärit poimivat esittämänsä värit valosta, kuten kuvasarjassa ”Harmaa”, jossa aihe (kukat) tai aiheen tai värin puuttuminen on esitetty samanarvoisina kuvallisina elementteinä. Valokuvat voi nähdä myös musiikinomaisina elementteinä tai teemoina, jolloin kuvan kohde ei olekaan enää ensisijainen todiste itsestään. Tähän näkökulmaan viittaa myös äänetön videoteos ”Sanna soittaa Blochin sarjaa viululle”, jossa provosoidaan äänen aistimuksia kuvan tuottaman assosiaation keinoin. Näyttelyä ovat tukeneet: Avek, Suomen kulttuurirahasto, Valtion taiteen keskustoimikunta ja valokuvataidetoimikunta sekä Taideteollinen korkeakoulu. Kiitokset: Niina Vatanen, Sanna Salmenkallio, Tuukka Ylönen, Aleksi Raij, Veera Tyhtilä, Karoliina Viinikari, Hanni Koroma, Tiina Malinen, Marja Söderlund ja kaikki malleina esiintyneet. Näyttelyyn liittyy kirja Marjaana Kella. Tekstit Pia Sivenius ja Jan Kaila. Kirjan on julkaissut Van Zoentendaal Publishers vuonna 2002.